*

nicsipalsta Kun määritelmät ei riitä.

Upgrading Alppila – mietteitä kouluväkivallasta

Selvitetään ihan aluksi Alppila-gaten välikohtauksen tapahtumien kulku opetusviranomaisten virallisten asiakirjojen mukaan. Lainausmerkatut kohdat ovat suoria sitaatteja selostuksesta.

 

1. Oppilas A:lla oli huppu päässä

2. Opettaja pyysi oppilas A:ta ottamaan hupun päästä ja "uhkasi heittää tämän ulos ruokalasta, jos tämä ei tottele"

3. oppilas A poistui ruokalasta

4. tilannetta vierestä seurannut oppilas B aloittaa väittelyn opettajan kanssa tilanteesta

5. väittely jatkuu

6. opettaja yrittää ”saada oppilaan (B) poistumaan ruokalasta repimällä oppilasta vaatteista kohti ruokalan ovia ja työntämällä hänet seinää vasten sekä edelleen ovea vasten”

7. [VIDEO:] oven lähellä opettajan ja oppilas B:n välillä alkaa uusi sanaharkka

8. opettaja tönii oppilas B:n ulos ruokalasta. [/VIDEO]

 

 

Perusopetuslain pykälässä 36, johon opettaja vetoaa, puhutaan opetuksen häritsemisestä ja turvallisuuden vaarantamisesta. Kumpaankohan oppilas B tässä sitten on syyllistynyt?

Vastaus: ei kumpaankaan.

On varmasti sellaisia ääritilanteita, että opettajana esim. oppilaan kiinniottaminen voi tulla tarpeeseen (mihin myös laki antaa oikeuden), mutta fyysisen koskemattomuuden ihanteen täytyy olla tärkeä – sitähän koulussakin opetetaan – ja ottaen huomioon tässä ”tilanteen uhkavuus” ja ”vastarinnan vakavuus”, niin tämän opettajan fyysinen väkivalta tässä tilanteessa ei näyttäydy evidenssien valossa tarpeelliselta, kuten myös Opetusvirasto linjaa.

 

Pitäisikö opettajien olla sitten robotteja ja olivatko potkut kohtuullinen seuraamus?

No ei helvetissä.

 

Mutta unohdetaan Alppila ja jatketaan vähän vielä aiheesta ja sen vierestä yleisesti.

 

Ihmisoikeusaktivistitkin ovat jostain näkökulmasta huonosti käyttäytyviä. Minä sanoisin, että kannattaa ottaa huomioon myös muita näkökulmia. Tarkoitukseni ei ole nyt vähätellä oppilaiden vastuuta omista käyttäytymisistään, mutta totean silti, että oppilaiden syyttelyn sijaan koulu voisi instituutiomöhkäleenä kyllä katsoa syvästi peiliin ja miettiä, kuinka ajan tasalla se on. Tai myöntää, että koulussa työskentelee myös muodollisesti päteviä ihmisiä, jotka ovat kasvatusihanteissaan tai pedagogiikassaan ihan kuutamolla (esim. ne, joiden mielestä proaktiivinen fyysinen väkivalta on ok kasvatusmetodi).

 

Kuinka viisasta on oikeasti välittää oppilaille sellaista käyttäytymismallia, että fyysisen koskemattomuuden rikkominen on ihan ok tapa ratkaista tilanteita?

Mitä tämä kertoo koulun piilo-opetussuunnitelmasta ja koulusta instituutiona, jos se on todella perustavanlaatuinen ongelma koulussa, kun yksilö yrittää kasvaessaan ottaa vastuuta siitä, että missä paikassa hän haluaa olla?

Tarvitsevatko jotkut opettajat lisää fyysisiä toimintaoikeuksia siksi, että opettajat voittaisivat lisää ”eriä” esimerkiksi jonkinlaisessa opettajat vs. oppilaat -kasvatuspelissä?

 

Alppilassa opettaja taisi hävitä kyllä tämänkin erän.

 

Ja jos opettajien "erävoitot" kiinnostaa, niin nähdäkseni kannattaisi pikemminkin kaventaa kuin kasvattaa opettajan ja oppilaan välistä asymmetriaa. Saatetaan lähestyä jopa win-win-tilanteita.

 

Oikeudenmukaisuuden toteutumisen ja sääntöjen noudattamisen valvonnan koulussa voi sitä paitsi delogoida myös oppilaille. Kouluun voidaan perustaa lähes pelkästään oppilaista koostuva "oikeusistuin”, jonka tehtävä on tutkia koulussa tapahtuvat kiusaamistilanteet ja muut konfliktit, ja sen perusteella jakaa oikeutta ja vertaissovitella (ja toki siinä sivussa vastuuttaa oppilaita). Tämä on todellisuutta esimerkiksi maailman demokraattisissa kouluissa (video) ja Jyväskylässä Keltinmäen koulussa, ja näistä saadut kokemukset ovat hyvin kannustavia.

 

Sääntöjen noudattaminen voi tietysti olla erityisen mielenkiintoista, jos käy ns. voltairet:
"It is dangerous to be right in matters on which the established authorities are wrong."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Käyttäjän helihamalainen kuva
Heli Hämäläinen

No kerropas millaiset säännöt tuossa koulussa olivat tapahtumahetkellä ja kuka oli vastuussa järjestyksestä? Ymmärrän toki ihmisoikeudet, mutta suunsoitto tuossa tilanteessa ei ollut ilmaisunvapauden piirissä. Yleisesti suunsoittajat kaappaavat aikaa kaikilta ja oppiminen vaarantuu.

Ja opettaja on aika yksin tehtävässään. Opettaja on oikeutettu työnohjaukseen, mikäli jostain syystä työn tavoitteet hämärtyisivät. Yleensä virheellisestä toiminnasta huomautetaan, sitten varoitetaan ja lopuksi vasta käynnistetään erottamistoimenpiteet. Poliisitutkinta ei ole irtisanomisperuste ja tässä tapauksessa poliisitutkinta käynnistettiin vasta erottamisen jälkeen. Opettajaa ei huomautettu työntelystä eikä varoitettu sääntöjenvastaisesta toiminnasta, koska noita sääntöjä ei todennäköisesti ollut.

Kouluissa on varmaan aika heikkoa turvallisuusalan osaaminen. Yksi keskeinen osa turvallisuusosaamista on sääntöjen aukikirjoittaminen ja ongelmatapausten toimintamallien opettaminen. Näin luodaan myös opettajalle turvallinen työympäristö.

Käyttäjän Ropi kuva
Ropi Jarrela

Ainakin poikieni koulussa on linjattu, että kaikenlainen töniminen ja tuuppiminen on kiusaamista - ja mitä muuta opettaja tuossa teki. Pätevän opettajan olisi pitänyt ottaa homma haltuun puhumalla.

Olen pitkälti samaa mieltä kuin aloittaja (blogisti).

Käyttäjän nicsue kuva
Nico Rissanen

Heli, kuten mainitsin tekstissä, opettajan erottaminen oli minusta kohtuuton.

Säännöistä: en usko että koulun sääntöjen spesifi tiedostaminen hirveästi muuttaa kantaani, pointti on siinä, että vaikka tässäkin tilanteessa oppilas on oletettavasti soittanut suutaan paljon, niin joka tapauksessa perusopetuslaissa mainitut ”tilanteen uhkavuus” ja ”vastarinnan vakavuus" huomioonottaen tuonkaltainen opettajan aloittama fyysinen ojentaminen vaan ei ole yhtään tarkoituksenmukaista. Opettajan ja oppilaan välisen epäsymmetrian kasvattaminen (mikä tapahtuu autoritaarisessa alistamisessa) on aivan päinvastainen suunta, kuin mihin hyvässä kasvatusvuorovaikutuksessa pitäisi hakeutua -- varsinkin jos nuorella on ongelmia.

Näkemys, että opettaja parantaisi pitkäjänteisesti yleistä järjestystä fyysisesti kantaessaan ei-uhkaava oppilas ruokasalista ruokasalin ulkopuolella, kuvastaa, kuinka hukassa joidenkin opetajien kasvatusnäkemys on.

Kaisa Jalis

Opettaja saattaa tuntea nuo pojat pitkältä ajalta, ja tietää, mikä on ryhmädynamiikkka näiden kesken. Täten ehkä ennakoi tai halusi vihdoin osoittaa rajat toiminnalle. Puhe ei ehkä riittänyt. Naisopettajahan kysyi jo: pitääkö soittaa poliisit? Ehkä poika oli tunnettu rettelöitsijä.

Näin kerran Vantaalla koulun tiloissa koulupäivän päätyttyä, kun 20-25 ulkomaalaista olivat kokoontuneet aulaan katsomaan, kun yhtä maassa makaavaa ulkomaalaista potkittiin mahaan.

Kim Sjöström Vastaus kommenttiin #7

Jalis. Tietosi vaikuttavat jälleen aivan kelvottomilta.

Julkistetuista tiedoista päätellen Antti Korhonen on ollut tuossa työpaikassa lokakuusta 2012 alkaen, tapahtumaan mennessä siis noin 5 kuukautta. Erikoisluokanopettajana, jonka oppilaita tuo poika ilmeisesti ei ollut. On erittäin todennäköistä että Korhonen ei tuntenut 'uhriaan' juuri lainkaan tai jopa ollenkaan.

Joka tapauksessa on varsin selvää että mitään vuosien ajan tuntemista on tuskin tapahtunut. Toisin kuin Jalis tässä menee arvelemaan saadakseen pohjaa onnettomalle mielipiteelleen. Muistan hyvin että jo aiemmin näissä blogeissa, Jalis on 'kunnostautunut' kelvottomilla tiedoilla, kannanottojen omaksumisella virheellisten kuvitelmiensa pohjalta, jne.

Kaisa Jalis Vastaus kommenttiin #10

Nyt muistan että maininta lokakuusta oli uutisissa. Toisaalla keskustelussa joku sanoi, että miehellä olisi määräaikaisuuksia taustalla. Täten mielikuvani muuttui, että hän olisi ollut samassa paikassa kauan. Kömmähdys.

Joka tapauksessa se, että itse et todennäköisesti tunne nykymaailman nuoria ollenkaan, saa sinut kuvittelemaan, että pelkkä puhe aina toimii. Miksi Kampin ostoskeskukseen piti saada poliisit häätämään nuoret pois? Miksi jonkun pukutyypin sana ei riittänyt?

"Muistan hyvin että jo aiemmin näissä blogeissa, Jalis on 'kunnostautunut' kelvottomilla tiedoilla, kannanottojen omaksumisella virheellisten kuvitelmiensa pohjalta, jne."

Kuten mitkä muut asiat? En ota yleensä kantaa asioihin, joista minulla ei ole mielipidettä ja joita en ole pohtinut syvällisesti ja yleensä aika pitkään. Asiat, joihin otan kantaa, ovat rajatut, koska esim. talousmaailman yksityiskohdat eivät minua kiinnosta. Minua kiinnostaa yhteiskunnan epäkohdat, mies/nais-problematiikka ja luontoasiat.

Käyttäjän kariilkkala kuva
Kari Ilkkala

Huomenta,

taidetaan kouluissa olla aika tavalla pattitilanteessa.

Sellaista tutkimusta ei ole sattunut silmään, joka selvittäisi millaisia rooleja nuoret vetävät kodissa ja kouluissa ja paljonko ne eroavat toisistaan. Empiirisesti aavistelen, että eroja voi olla melkoisestikin. Koulussa olisi toimittava oppimisyhteisön ehdoilla, ja sitten on se asema kaveripiirissä ansaittavana tai puolustettavana. Vuorovaikutussuhteet ja roolit poikkeavat kotioloista.

"Kasvatusmaailma" viestii tarvittaessa moniammatillisen tiimin voimin vanhemmille, että rajoja pitäisi nyt teidän nuorelle asettaa. Vanhemmilta voi tietysti olla "vanhemmuus hukassa" tai he voivat olla ongelmaisia. Joskus ja ehkä useinkin he ovat vain pihalla kuin lumiukot: mistä ja kenestä nuo pyöreän pöydän ympärillä istuvat vakavat ihmiset puhuvat? Koulusta kuultaville ongelmille ei aina löydy kotoa vastinetta tai puuttumistilanteita, kun koulussa vedettävä rooli poikkeaa oleellisesti kotioloista.

Koulussa ärsyttävä aikuinen saattaa päätyä ohjelmanumeroksi ja kiusattavaksi kuin ketjussa oleva rakki: sitä voi provosoida loputtomiin kun voi luottaa ketjun pitävän. Helppo sanoa ettei kasvatusammattilaisen pidä provosoitua. Ei niin, mutta ketjun pitävyyttä testaava, moottoriturpana esiintyvä nuori imee hapen ja tilan koko oppimisyhteisöltä.

Mielenkiintoinen jakolinja on siinäkin, että siirryttäessä lastensuojelun puolelle keinovalikoima kyllä laajenee, eikä media siitä paljon otsikoita ole päässyt repimään. Se mikä lastensuojelun puolella on kasvatustilanteessa "hoitona" eli fyysisenä rajoittamisena sallittua, on opetustoimessa kasvatustilanteessa kiellettyä. Niinpä virta vie kouluista lastensuojelun suuntaan: kun kouluissa konstit loppuvat, eikä moniammatillisen huolestumisen ja huostaanoton välissä olevat resurssit riitä mihinkään, siirretään koulun ongelmat lastensuojelun ongelmiksi.

Jotenkin pitäisi palata alkuruutuun ja piirustuspöydän äärelle: miten, millä keinoilla ja millä resursseilla ne rajat kouluissa asetetaan? Ei voi välttyä ajatukselta, että Alppilassa tehty ratkaisu tulee meille kaikille, ja etenkin nuorille vielä tosi kalliiksi.

Käyttäjän nicsue kuva
Nico Rissanen

Hyvä kirjoitus ja viisasta aiheen tarkastelua! Eihän tähän varmasti mitään yksinkertaisia ratkaisuja ole olemassakaan. Joskin, itse näkisin että peruskoulun viilaminen ei oikeasti enää riitä, vaan tarvitaan perustavanlaatuisempi ratkaisu, ja koulun kehittäminen demokraattisemmaksi ja osallistavammaksi olisi nähdäkseni todella tarpeellista (esim. Deweyn mukaanhan "koulu on pienoisyhteiskunta"; emmekös me halua kasvattaa tulevista aikuisista juurikin syvädemokraattisia ja aktiivisia kansalaita?).

En jaksa tässä nyt kirjoittamalla esitellä demokraattisten koulujen ideaa, mutta kerron erään opiskelijaryhmäni linkin, josta löytyy demokraattisesta koulusta suomenkielellä ytimekkäästi lisätietoja ja myös videoita:

http://heratyskellomafia.blogspot.fi/2013/02/varjo...

Kaisa Jalis

Kaikki lapset eivät ole kypsiä demokratiaan. Jotkut purkavat pahaa oloaan koulussa. Kehen muuhun, kuin johonkin kiusattavaan oppilaaseen tai johonkin tarpeeksi heikkoon/vahvaan/ärsyttävään opettajaan?

Ei kaikki oppilaat ole järkeviä, vaan on myös massaa, joka velloo sinne, minne ns. coolit tyypit (huomionhakuiset ongelmalliset tapaukset?) yrittävät sitä johdattaa.

Käyttäjän helihamalainen kuva
Heli Hämäläinen

Demokratia toimii sekin vain säännöillä, joiden noudattamista jonkun pitää valvoa. Demokratiassa kansa luo säännöt. Suomessa kansanvaltaa käyttää eduskunta. Siis oppilaat voivat harjoittaa demokratiaa kansanedustajiensa välityksellä.

Sitten on tietysti kysymys kuinka legitiimiksi tällainen hallinto koetaan. Kouluissa on osallistumisen keinoja mm. oppilaskunnan kautta. Ongelma näillä rettelöitsijöillä on, etteivät heidän tavoitteensa käy yksiin koulun tavoitteiden kanssa, jotka kuitenkin on kansanvaltaisesti asetettuja. En tiedä onko näillä rettelöitsijöillä oikeastaan mitään omia tavoitteita tai onko heillä yleensä mitään resursseja asettaa tavoitteita.

Saattaapa olla tarve vain pönkittää heikkoa itsetuntoa ja saada huomiota. Rakkautta he tarvitsisivat, mutta koulun resurssit ovat muualla. Lapsella pitäisi olla subjektiivinen oikeus siihen, että joku häntä rakastaa. Erityisopettaja ei tässä kuviossa kykene kuin ylläpitämään järjestystä. Rakkaudella näistäkin ongelmalapsista voisi kasvaa ongelmien ratkaisijoita niiden tekemisen sijaan.

Käyttäjän nicsue kuva
Nico Rissanen

Demokratiakin on sellainen käsite, joka monesti ymmärretään aika pinnallisesti. Vaikuttamisella vaaleissa kerran neljässä vuodessa ei ole mitään tekemistä syvädemokratian kanssa, vaan se on todella pinnallista demokratiaa, ns. markkinademokratiaa (missä karrikoiden 51% enemmistö voi sortaa 49% vähemmistöä).

Demokraattisempi koulu ei myöskään tarkoita, että oppilaat jätetään yksin. Demokraattisempi koulu tarkoittaa syvädemokraattisempia rakenteita, joilla saadaan nuorista kasvatettua mm. oma-aloitteisempia ihmisiä ja aktiivisia kansalaisia. Olen kyllä yhtä mieltä siitä, että rakkautta ne nuoret tarvitsevat.

Maailman demokraattisisten koulujen suhteesta muuten väkivaltaan: Niissä esiintyvät kiusaamista erittäin vähän, ja siihenkin puututaan oppilaista koostettujen oikeusistuinten kautta tehokkaasti.

Kalevi Seppänen

Miksi ei sieltä aiemmin kukaan ole saanut potkuja vaikka vastaavia tilanteita n.400 vuodessa. Mikä tässä tapauksessa on niin erilaista? Paitsi tietysti poistetun oppilaan ihonväri.

Jari-Petri Heino

Kouluruokailu on koulussa järjestettävä tilaisuus.

"Rehtorilla ja opettajalla on oikeus poistaa luokkahuoneesta tai muusta opetustilasta taikka koulun tilaisuudesta oppilas, joka ei noudata 36 §:n 2 momentissa tarkoitettua poistumismääräystä."

Käyttäjän nicsue kuva
Nico Rissanen

Hyvä pointti, joskin laissa mainitaan myös tässä "tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen". Toki tässä ilmiössä on nähdäkseni paljon isompiakin kysymyksiä kuin vain juridinen, ja toisaalta kuten alussa mainitsin, pidän opettajan erottamista kohtuuttomana.

maija rantasalo

Kiitos minultakin, Nico. En tiedä onko proaktiivinen väkivalta kouluissa lisääntynyt, mutta ainakin yhteiskunnan hyväksyntä sitä kohtaan on. Siksi tämä on tärkeä kirjoitus. Siksi, ettei pahemmin missään näy eikä kuulu muita ratkaisuja koulujen pahoinvointiin kuin voiman ja vallankäytön lisääminen. Aivan kuin aikuiston usko omaan älyn ylemmyyteen ja sen käyttöön ei olisi tarpeeksi seksikästä, mediakynnystä ylittävää, kansaa kiinnostavaa? Onko populismi rantautunut kouluunkin ja sen toimintatapoihin? Vai millä nimellä pitäisi kutsua sitä, että näyttää, että ajan hengen evoluutiossa näyttää ihmisten tietoisuuteen syntyneen aivan uusi laji: huonosti käyttäytyvät lapset? Se, joka siis ei ole millään muotoa instituution harmittavaisen vino kuvajainen...

Käyttäjän LeenaLhdesmki kuva
Leena Lähdesmäki

Onko teistä kenelläkään mitään käsitystä siitä miten ahdistava ja turvaton paikka paikka koulu on monelle SIKSI että siellä valtaa pitää muutama häiriintynyt mistäänpiittamaaton älykääpiö joille opettajat eivät voi mitään, kuten tästäkin tönimisgatesta nähdään.?

Minulla on.

Koulut ovat tulvillaan ahdistuneita lapsia jotka haluavat luottaa opettajiin ja henkilökuntaan että he voivat taata oppimisrauhan ja turvallisen ilmapiirin heille. Että he pitävät huolen häiriköistä.

Tämä tapaus osoittaa vain sen miten opettajat joutuvat nyt ja vastaisuudessa pettämään oppilaidensa luottamuksen, koska eivät voi puuttua arkipäivän tilanteissa asioihin kuten maalaisjärki sanoo.

Oppilaat oppivat että kaikista kusipäisin johtaa maailmaa ja kiltteydestä seuraa julkinen häpeä ja rangaistus.

Käyttäjän nicsue kuva
Nico Rissanen

Haluaisitko eritellä, että kuinkahan montaa oppilasta tämä välikohtauksessa ollut oppilas on tapahtumasarjan aikana tarkalleen ottaen konkreettisesti häirinnyt?

Onko ahdistuneen nuoren ongelmiin puuttumisessa hyväkin keino se, että nuorta "ojennetaan" fyysisellä väkivalla? Erityisesti siinäkin tapauksessa, kun ns. ahdistunut nuori ei ole edes aito uhka kenellekään?

Käyttäjän LeenaLhdesmki kuva
Leena Lähdesmäki

Ensimmäisen kysymyksen asettelu on niin kummallinen että jätän vastaamatta.

Mutta sanon sen että olen aiheesta puhunut lukemattomia kertoja nuorison kanssa, luokissa, harrastetoiminnan puietteissa ja vapaa-ajalla ja aina vastaus on sama, Suurta osaa ahdistaa koulujen voimattomuus häirikkköoppilaiden suhteen. Ne nuoret joiden kanssa tästä tapauksesta olen keskusetllut ovat sitä mieltä että opettaja toimi oikein ja tuomitsevat oikopäätä sen teinin käytöksen. IHan itsestään selvänä asiaana.

Sanat 'fyysinen väkivalta' ovat omiaan leimaamaan tapahtuneen joksikin muuksi kuin mitä se oli.

Samalla kontekstilla voisi väittää fyysiseksi väkivallaki sitä kun äiti tai tarhantäti määrätietoisesti ja fyysistä ylivoimaa käyttäen pukee vastaantaistelevan neljävuotiaan kuravaatteisiin.

Vaihtoehtoisesti hän voi odottaa koko päivän että lapsi suostuu tähän vapaaehtoisesti.

Opettaja poisti täysin älyvapaassa tilassa olleen erittäin ylimielisen ja uhittelevan oppilaan kaikkien nähden. Ja entä jos hän ei olisi näin tehnyt, olisi paennut tilannetta kädet korvilla nurkan taa koko ruokalan nauraessa? Siitäkö sitä kunnioitusta olisi syntynyt?

monikaan nuori ei rajojaan testailleessaan käsitä että se raja tulee myös joskus vastaan. Kun ollaan vaan siinä luulossa että voi tehdä ihan mitä vain.

On huomattavasti parempi vaihtoehto että opettaja osoittaa rajat poistamalla kaksinkäsin öykkäröivän teinin ja osoittaa näin tämän käytöksellään ylittäneen kaikki yhteistä rauhaa ylläpitävät rajat, kuin että tämä sama jannu saa turpaansa samankaltaisella suunsoitolla pimeällä kadulle luullen olevansa koskematona.

Ihmiset ärsyynytyvät vähemmästäkin, enkä tiedä maltillisempaa rotua kuin Opettajat.

Käyttäjän nicsue kuva
Nico Rissanen Vastaus kommenttiin #19

Tässä on nyt pari selkeää mielipiteenjakajaa.

1. Häiritsikö oppilas todella ruokalassa?
Tähänkin on varmaan monia näkökulmia. Häirinnässä puhuttaessa pointti on varmaan se, että jotkut toiset ihmiset kokevat, että heitä häiritään. Esitin sinulle kysymyksen, että keitäköhän muita oppilaita tämä välikohtauksessa ollut oppilas on häirinnyt, ja et vastannut siihen suoraan. Oletat ikään kuin, hän olisi automaattiseesti häirinnyt tyyliin kaikkia koulun ihmisiä, vaikka tietämättä todellisista tapahtumista, en usko, että hän on varsinaisesti häirinnyt esim. kenenkään kanssaoppilaan tai opettajan ruokailemista konkreettisesti (itse asiassa oppilashan yritti puolustaa tätä toista oppilasta, jonka ko. opettaja oli jo poistatuttanut ruokalasta). Tässä toki tullaan myös siihen, että mikä on häirinnän märitelmä, mikä olisi aika mielenkiintoista myös kuulla sinun näkökulmastasi (häirintäähän ei voi kestävästi määritellä silleen, että "no kun se häiritsee jotenkin", pitää olla tarkempi).

Vai oliko ainut ihminen, jota oppilas todellisuudessa "häiritsi", tämä mielivaltaisesti toiminut opettaja? Se, että yksi ihminen kokee subjektiivisesti tulleen häirityksi, ei voi olla vielä se mittari, jolla toiminta voidaan yleisesti tuomita. Otetaan kuvitteellinen esimerkki: Politiikko vippaa kaverifilosofilleen 700 000 euroa valtion kassasta. Kun toimittajat vaatii poliitikolta selitystä, poliitikko ei halua argumentoida vaan toteaa vain, että "nämä toimittajat häiritsevät minua". Voidaanko nyt siis toimittajat tuomita, koska yksilö on kertonut tulleensa häirityksi, vai olisikohan tässä asiassa jotain tärkeämpääkin?

2. Jos oppilas todella onkin "häirinnyt" ruokailutilaisuutta, niin sen evidenssin varassa mitä meillä on tapahtumien kulusta, kuinka välttämättömältä toimenpiteeltä tässä tilanteessa on vaikuttanut tämä opettajan voimankäytöltään ylimitoitettu fyysinen interventio? Olen samaa mieltä että nuorille pitää asettaa rajoja, mutta onko tämän sorttisissa tilanteissa paras keino vastata nuorten pahoinvointiin lisätä voimaa ja polkea itsemäärämisoikeutta?

Mun mielestä nelivuotias pitää kerran päästää likamaan normivaatteensa (eihän ne kai mitään kultaa ole) ja hänen kanssaan pitää dialogisesti keskustella ja esittää hänelle kysymyksiä. Kestävimmät rajat syntyvät siten, kun lapset/ihmiset älyävät rajojen tarpeellisuuden.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Poliisi on todennut opettajan toimien olleen lainmukaisia.

Opettaja ei toimi mielivaltaisesti valvoessaan ruokailua ja sen sääntöjen noudattamista työssään. Jos hän ei näin tekisi, hän toimisi mielivaltaisesti.

Jos oppilas nimittelee opettajaa ja rähisee suureen ääneen, hän häiritsee ruokailua. Samalla lailla, jos ravintolaan tulee asiakas jolta kielletään tarjoilu, ja tämä siitä syystä rähisee, viedään asiakas ulos. Koska häiritsee.

Kyseisessä tilanteessa näkyy videollakin kaksi opettajaa. He ovat rähinän tunnistamisen ja kuuntelemisen ammattilaisia. He käskivät rähinöitsijän ulos. Rähinöitsijä ei halunnut mennä ulos. Rähinöitsijä vietiin ulos.

Rähinöitsijä esitti käytävässä kuuluvan vastalauseensa, kuten tavallisesti.

Ei aihetta jatkotoimenpiteisiin. Vänkyttää voi, ja saa yrittää.